Eletään jo huhtikuun loppua: päivä on pidentynyt pitkin harppauksin ja lumet sulaneet Suomineidon uumalta. Joet virtaavat kohisten ja luonto on täynnä vilinää ja vilskettä. Muuttolinnut ovat palanneet etelästä tänne kauas pohjolaan pesimään; joutsenet ja metsähanhet ovat pysähtyneet hetkeksi tankkaamaan matkalla pohjoiseen, töyhtöhyypät ja jopa kuovitkin ovat jo pellolla kaivelemassa maata pitkällä nokallaan. Kun oravat jahtaavat toisiaan ja juoksevat vinhaa vauhtia hännät heiluen puun runkoa ylös alas, siitä tiedät että pitkä ja pimeä talvi on takana ja kesä tulossa.

Mutta siinä välissä on kevät! Muutoksen aika. Kesä ja talvi ovat staattisia vuodenaikoja, kevät ja syksy on muutoksen ja murroksen aikaa. Silloin voi tapahtua melkein mitä vain! Silloin kaikki on taas mahdollista. Tai ainakin tuntuu siltä, ja sehän se kuitenkin on tärkeintä että uskoo siihen että voi. Kyllä elämä meille kaikille ne rajat asettaa, siksi ei kannata itse tyrmätä omia ideoitaan ajattelemalla; ei se kuitenkaan onnistu. Tai niin kuin puolankalaiset sen sanovat; mitäpä se hyvejää. Mutta puolankalainen pessimismihän on luonnontuote, suojelemisen arvoinen asia, joka kaikessa kurjuuden ylistyksessään kääntää ikävät asiat päälaelleen ja hupskeikkaa, ne muuttuvatkin positiivisiksi. Valittamisestakin voi siis tehdä taidetta, niin kuin kaikesta muustakin.

Kun aurinko paistaa ja valaisee myös ihmisen sielun, mielentila kuvastuu myös ulospäin. Tummat vaatteet saavat jäädä vaatekaappiin, nyt pitää saada väriä ja vaihtelua: pinkki takki, violetit farkut ja liehuva huivi kaulaan, ja ei muuta kuin menoksi! Saman vaikutuksen huomaa kun vaihtaa kesärenkaat autoon, kas kummaa kun vauhti kiihtyy kuin itsestään, niin että saa rauhoitella villiintynyttä kaasujalkaa ja olla tarkkana nopeusrajoitusten kanssa. 

Vappukin on taas muutaman päivän päästä. Haalarikansa täyttää kadut ja kuppilat, Oulussa fuksit syöstään hyiseen Laanaojaan ja Helsingissä Manta lakitetaan tänäkin vuonna; pitäähän perinteitä kunnioittaa. Vaikka nuoret ja opiskelijat keksivät ja ottavat ensimmäisenä käyttöön kaikki uudet kujeet, joissakin asioissa hekin haluavat noudattaa vanhoja tapoja ja rituaaleja. Ja mikäpä siinä, sehän on vain hauskaa. Ja hauskaahan se vappuna olla pitää, vaikka väkisin, jos ei muuten. Rauhaa rakastavat ja hiljaisuutta kaipaavat voivat mennä vaikka mökille kevättöitä tekemään, etteivät ole toisten iloa pilaamassa… Sinne kai sitä itsekin pitänee viikonloppuna mennä, sen jälkeen kun on nähnyt ne 1000 moottoripyörää, jotka ovat tulossa Muhokselle perinteiselle vappuajelulle.

Mutta enemmän kuin vappua odotan itse ensimmäistä kirkkaankeltaista leskenlehteä, joka rohkeasti kääntää kasvonsa kohti aurinkoa ja työntää kukintonsa kaikkien ihmeteltäväksi muuten vielä niin tylsän värisestä maasta. Se on varmistanut että se takuulla huomataan. Sitä odotellessa, - ei muuta kuin nautitaan keväästä!

 

Elämä on

Pitkän ja pimeän talven jälkeen

huomaat yhtäkkiä ja odottamatta

että on tullut kevät!

Huomaat jälleen nauttivasi elämästä,

tunnet olevasi elossa.

Aivan kuin vasta nyt

olisit herännyt pitkästä unesta,

horroksesta mihin jokin raskas sinut vaivutti.

 

Kuin vasta nyt tajuaisit että Elämä on tässä ja nyt.

 

Sinun ei tarvitse enää odottaa

milloin kaikki alkaisi.

Sinulla on jo kaikki mitä tarvitset.

Vihdoin ymmärrät

miten ihmeellistä kaikki on,

miten suuri ihme

Elämä on.

• Teija Anneli, Kasvusilmuja 2011