Ilosta ja surusta

 

Minulla oli ilo ja kunnia olla mukana järjestämässä ja esiintymässä Surulla on siivet- tilaisuudessa Säräisniemen kirkossa viime sunnuntaina (1.9.2013). Mukana oli myös muita taiteilijoita, joiden kanssa loimme saadun palautteen mukaan hienon tilaisuuden. Esityksen aikana ihmiset itkivät ja jälkeenpäin tulivat kiittämään kädestä pitäen. Tällaisille tilaisuuksille on ihan selvästi tarvetta, kun surua on muuten niin vaikea ilmaista, mutta taiteellinen esitys voi antaa voimaa ja lohtua kuulijoille.

Samanlaisia tilaisuuksia tullaan järjestämään lisää kuluvan syksyn aikana. Tervetuloa mukaan!

Suru on aina kuulunut ihmisen elämään, mutta nykyään se ei oikein löydä luonnollista purkautumistietä, vaan valitettavan usein se kielletään ja tukahdutetaan, sitä paetaan ja surevaa ihmistä vältellään. Surua pelätään aivan liikaa, siitä on vaikea puhua ja sitä on vaikea jakaa. Osa surusta on kannettava aina yksin, siitä emme pääse mihinkään, mutta se minkä voi jakaa kannattaa jakaa. Surua ei voi eikä sitä saa selittää pois- se täytyy vain tuntea ja elää läpi. On sinänsä surullista, että ihmiset eivät osaa tai uskalla enää surra, vaan se mitä nykyään usein näyttää tapahtuvan tilalle astuukin masennus. Tai ainakin niin herkästi surevalle sanotaan ja lopulta ihminen itsekin uskoo siihen. Terveen ja luonnollisen surun tilalle onkin tullut sairaus nimeltä depressio, josta on tullut tilastojen mukaan uusi kansansairaus. Jos raskaan menetyksen kokeneelle tärkeää surutyötä tekevälle ihmiselle määrätään vääränlaiset lääkkeet, ne pahimmassa tapauksessa estävät häntä suremasta, mikä vain pitkittää hänen kärsimystään.

Suru on kuulunut minunkin elämääni jo lapsesta lähtien ja koskettanut minua ja perhettäni monta kertaa hyvin kipeällä tavalla. Ehkä se on jättänyt myös jälkensä sieluuni kuten niin monen muunkin ihmisen sisäisyyteen. Mutta minulla on myös se vahva kokemus, että kun uskaltaa kohdata myös menetyksen kaikessa kipeydessään, ja käydä läpi kaikki siihen liittyvät tunteet, se myös vapauttaa. Ja vähitellen sitä huomaa kuinka valo kirkastuu ja elämä näyttäytyy entistä arvokkaampana asiana. Lopulta tämä kaikki lisää iloa ja antaa lisää elämänvoimaa surunsa läpikäyneelle ihmiselle. Ainakin runoja syntyy, kaksi uutta kokoelmaa on taas työn alla, - ja toisen teemana on suru.

Ja runon sanoin: ( Kasvusilmuja - kokoelma 2011)

” Suru kirkastaa ilon

niin kuin kyyneleet

puhdistavat silmät

hetkeksi katse sumenee,

sitten katse kirkastuu

saa näkemään selvemmin

edessäni olevan tien.”

 

  • Teija Anneli