Lokakuu on mennyt runoillessa kuin siivillä- olisiko se itse Pegasos, vai mikä on meitä siivittänyt pitkillä ajomatkoilla, pimeässä ja liukkailla keleillä? Olemme olleet Runokiertueella Pohjois-Suomessa Roosa nauha kampanjan merkeissä. Lokakuu onkin valtakunnallisen Roosa nauha- keräyksen kampanjakuukausi, jolla kerätään varoja kotimaiseen rintasyöpätutkimukseen. Itselleni tämä on jo neljäs lokakuu kun runoilen tämän asian tiimoilta, itse asiassa keksin idean neljä vuotta sitten kun julkaisin Mustan Orkidean. Silloin järjestettiin ensimmäinen runoilta Roosa nauhan merkeissä yhteistyössä Pohjois-Suomen Syöpäyhdistyksen kanssa. Tarkoitus on ollut kiinnittää huomiota vakavaan asiaan hieman eri tavalla kuin yleensä. Sitä paitsi uskon taiteen eheyttävään ja terapeuttiseen voimaan, vaikeitakin asioita voi käsitellä taiteen keinoin ja saada niihin uudenlaisen näkökulman.

Rintasyöpä on vakava sairaus, joka jostain syystä yleistyy koko ajan. Viimeisimmät tilastot kertovat että Suomessa 4800 naista sairastuu tautiin vuosittain, mutta onneksi suurin osa heistä selviää tehokkaan hoidon ansiosta. Miltei 90 % on elossa vielä viiden vuoden kuluttua. Elämänsä aikana rintasyöpään sairastuu joka 8. nainen; äiti, isoäiti, puoliso, tytär, ystävä tai työkaveri. Sairaus koskettaa naisten itsensä lisäksi myös heidän läheisiään. Valitettavasti kaikki eivät selviä vaan tautiin menehtyy vuosittain melkein 900 naista, ja menetyksen aiheuttama suru on aina suuri. Uusien, entistä parempien hoitomenetelmien kehittäminen edellyttää jatkuvaa ja tinkimätöntä tutkimustyötä, jota tarvitaan, jotta sairaudesta selviäisi entistäkin useampi nainen. Hoitotulokset ovatkin merkittävästi parantuneet viime vuosikymmenten aikana syövän varhaisemman toteamisen ja tehokkaiden hoitojen myötä.  

Runokiertue on ollut todella hieno kokemus! Tilaisuudet ovat olleet hyvin koskettavia ja lämpimiä tilaisuuksia, joissa kyyneleet ovat virranneet. Parasta on ollut tavata ihania ihmisiä eri puolilla, ihmisten lämpimät halaukset ja kiittävät sanat ovat tehneet minut nöyräksi. On hienoa kun voi koskettaa, rohkaista ja lohduttaa kuulijoita omilla runoilla. Sitä ihmettelee aina itsekin, että mitä silloin oikein tapahtuu. Runoilla on voima vaikuttaa ihmisen tunteisiin, ja tunteet ovat aidointa mitä ihmisessä on. Samalla ne ovat monta kertaa hyvin vaikeita kohdata, ilmaista tai hyväksyä. Ehkä siksi tarvitaan välittäjiä ja kanavia joiden avulla torjututkin tunteet saavat tulla esiin ja näkyväksi. Koen että minulla on tehtävä joka minun täytyy hoitaa. Ja mitä haluan tehdä. Joku sanoo sitä lahjaksi; ehkäpä se onkin elämän antama lahja, jonka haluan jakaa muiden kanssa.