Uuden kirjan julkkareista on nyt viikko ja se on mennyt vauhdilla. Keskiviikon esitys Oulussa mentiin hurmiossa ja itse olin esityksen nimen mukaisesti liekeissä. Valmistautumisen aikana syntynyt valtava lataus purkautui haltioituneeseen esitykseen, missä tunnelataus oli todella voimakas. Esityksessä oli myös hyvin syviä kohtia ja hiljentymisen paikkoja, jolloin tuntui että yleisökin melkein pidätti hengitystään. Esityksen päättyessä yleisön kommentti oli mykistynyt. Tuo yksi sana kertoo jo niin paljon, ettei sitä tarvitse sen enempää selittää. Muhoksella puolestaan yleisö huusi bravoota ja nousi lopussa taputtamaan seisaaltaan. Silloin oli meidän vuoromme olla mykistyneitä. Harvemmin suomalainen yleisö sentään niin paljon innostuu, mutta otamme suosionosoitukset kiitollisina ja nöyrin mielin vastaan. Elävä esitystilanne on aina yhteinen kokemus, missä esiintyjä jakaa yleisön kanssa niitä tunteita ja ajatuksia joita itse on löytänyt. Se on yhteinen tunnetila, joka syntyy jokaisen esityksen aikana uudelleen jos on syntyäkseen. Edellisen esityksen hurmosta ei voi siirtää tai kopioida seuraavaan, vaan jokainen kerta on uusi ja erilainen, ainutlaatuinen tilanne niin katsojalle kuin esiintyjällekin. Usein tuntuukin että jaamme jotain yhteistä ihmisyyteen liittyvää peruskokemusta, jotain todella tapahtuu välillämme. 

Itse pääsin flown kyytiin mikä kesti koko esityksen ajan. Flow ei ole mikään itsestäänselvyys eikä sitä tapahdu joka kerta, mutta silloin kun tuohon ihmeelliseen tilaan pääsee, se on mahtava kokemus! Melkein kuin ihme. Välttämättä sitä ei aina tiedä etukäteen, milloin niin tulee tapahtumaan; tosin usein kun se tapahtuu, jo ennen h-hetkeä on mukava kutina ja positiivinen vire päällä. Flowta on vaikea määritellä ja kääntää suomen kielelle. Se on psykofyysinen tunnetila, mikä yleensä liittyy luovaan tekemiseen mutta voi ilmetä myös muussa tekemisessä, esim. fyysisessä suorituksessa. Ominaista sille on liikkeenomainen virtaamisen tunne ja kokonaisvaltaisuus; jokainen solu ja ajatus on yhtä ja suuntautuu yhteiseen tekemiseen. Tavallaan ei tarvitse miettiä mitä tekee, kaikki tapahtuu kuin itsestään. Virtaamisen, ja toisaalta lentämisen ja liitämisen tunne kuvaavat hyvin flow-kokemusta. Joskus flow saattaa syntyä jo siinä vaiheessa kun on luomassa taideteosta, esim. kun kirjoittaa, säveltää tai maalaa teosta. Alitajunta ja tietoinen minä yhdistävät voimansa löytääkseen sopivan ilmaisun jollekin, mikä haluaa tulla näkyviin ja kuuluviin.

Se miksi ylipäätään haluan esiintyä ja esittää nimenomaan runoja, liittyy juuri tuohon kokonaisvaltaisuuteen. Esiintyminen on minulle hyvin kokonaisvaltainen kokemus. Silloin tunnen olevani kokonainen, aito oma itseni; jokainen ajatus, tunne, reaktio ja fyysinen oleminen minussa on yhtä. Kaikki suuntautuu samaan päämäärään. On vaikea selittää tällaista, useinhan on niin että asiat täytyy kokea jotta ne voi ymmärtää. Joskus minulta tullaan esityksen jälkeen kysymään olenko joku näyttelijä ja käynyt teatterikorkean. No en ole kumpaakaan, eikä omissa esityksissäni ole kysymys näyttelemisestä, vaan eläytymisestä. Ja ne ovat täysin eri asioita. Minä eläydyn hyvin voimakkaasti siihen mitä olen tekemässä. Yli 90 v:s tätini ymmärsi tämän sanoessaan: Sinä elät sen runon. Niinhän minä juuri teen. Runoja lausuessa minä koen kaiken niin kuin runossa sanotaan.