Viimeisen kuukauden aikana meillä on ollut paljon esityksiä eri puolilla Suomea, ja sama meno jatkuu koko syksyn – miltei jouluun saakka. Muutama keikka on ollut myös Lapissa. Siellä onkin ruska-aikaan hyvin vilkasta, kun ihmiset tulevat muualta Suomesta etsimään rauhaa ja hiljaisuutta tuntureiden kupeesta ja kokemaan kuka mitäkin. Kuka etsii rauhaa ja hiljaisuutta, kuka kaipaa yhteyttä luontoon, kuka etsimään samanhenkisiä lajitovereita, kuka vain haluaa vaihtelua tavalliseen viikon kulkuun… Olipa syy tai motiivi mikä tahansa, Lappi vetoaa kymmeniin tuhansiin suomalaisiin ja myös ulkomaalaisiin, joille Pohjois-Suomi voi olla jopa eksoottinen kokemus. Itselleni voimakas elämys oli esiintyminen Särestöniemessä reilu viikko sitten. Olen käynyt siellä ennenkin, reilu parikymmentä vuotta sitten, ja paikka oli kohentanut ilmettään niistä ajoista huomattavasti. Reidarin valtakunnassa leijuu silti edelleen suuren taiteilijan henki, mikä näkyy myös luonnon ja rakennusten luomassa kokonaisuudessa. Voi kuulostaa jopa mystiseltä, mutta eri paikoissa on erilainen ilmapiiri, ja itse olen hyvin herkkä esiintymispaikan ja tilan luomalle tunnelmalle. Se ei johdu vain ihmisistä; on hyvin ymmärrettävää että ihmiset luovat ympärilleen tietyn ilmapiirin, mutta myös tilalla on oma henkensä. Valoisa, kaunis ja avara tila luo ihan erilaisen fiiliksen kuin synkkä pieni matalakattoinen tila. Esiintyminen luonnon keskellä sijaitsevassa paikassa, kuten Särestöniemessä, on erilainen kokemus kuin esiintyminen keskellä kaupunkia.

Olen ollut kiinnostunut ympäristön vaikutuksesta ihmiseen jo opiskeluajoistani lähtien, taisinpa tehdä siitä aikoinaan jonkin seminaarityönkin. Nykyään aihetta on myös tutkittu enemmän, ja tiedostettu ympäristön vaikutus ihmisen hyvinvointiin paremmin kuin aikaisemmin. Tai ehkä asia on tiedetty jo vuosisatoja, mutta sitä on pidetty itsestäänselvyytenä- ja vasta nyt siitä puhutaan ja tutkitaan nykyaikaisin termein ja menetelmin. Luonnon terveysvaikutuksia tutkitaan ja tuotteistetaan kiihtyvään tahtiin. Monien nykyaikaistenkin lääkkeiden taustalla on jokin luonnollinen aine. Tiedetään myös että verenpaine laskee, haavat paranevat ja ihmiset toipuvat nopeammin kun sairaalan seinällä on kauniita luontokuvia. Metsässä kävellessä tai veden äärellä stressihormonitasot laskevat ihan itsestään, huolet unohtuvat ja olo kevenee; mieli virkistyy samalla kun keho saa sopivaa liikuntaa. Suurimmalle osalle sadoilla kursseilla tapaamistani ihmisistä luonto on ollut ehtymätön voimanlähde, jonka syliin hakeudutaan silloin kun elämä koettelee; luonnon voima ei siitä vähene vaikka imisin itseeni metsän huminaa ja tuulen suhinaa, ruskan värejä ja auringon valoa niin paljon kuin ikinä pystyn. Elämysteollisuus ja matkailubisnes ovatkin jo ihan eri asioita, niillä kun pyritään taloudellisen voiton saavuttamiseen jopa luonnon kustannuksella. Mutta luonto on ja pysyy; se on ollut ennen ihmistä ja toivottavasti on vielä meidän jälkeemmekin.