Me elämme jälleen Roosa nauha aikaa, sillä lokakuu on valtakunnallisen Roosa nauha- keräyksen kampanjakuukausi, jolla kerätään varoja kotimaiseen rintasyöpätutkimukseen. Itselleni tämä on jo viides vuosi peräkkäin kun runoilen tämän asian tiimoilta, tarkoitus on ollut kiinnittää huomiota vakavaan asiaan hieman eri tavalla kuin yleensä. Sitä paitsi uskon taiteen eheyttävään ja terapeuttiseen voimaan, vaikeitakin asioita voi käsitellä taiteen keinoin ja saada niihin uudenlaisen näkökulman. Rintasyöpä on vakava sairaus, joka jostain syystä yleistyy koko ajan. Viimeisimmät tilastot kertovat että Suomessa 4800 naista sairastuu tautiin vuosittain, mutta onneksi suurin osa heistä selviää tehokkaan hoidon ansiosta. Elämänsä aikana rintasyöpään sairastuu joka 8. nainen; äiti, isoäiti, puoliso, tytär, ystävä tai työkaveri. Sairaus koskettaa naisten itsensä lisäksi myös heidän läheisiään. Valitettavasti kaikki eivät selviä vaan tautiin menehtyy vuosittain melkein 900 naista, ja menetyksen aiheuttama suru on aina suuri. Uusien, entistä parempien hoitomenetelmien kehittäminen edellyttää jatkuvaa ja tinkimätöntä tutkimustyötä, jota tarvitaan, jotta sairaudesta selviäisi entistäkin useampi nainen. Hoitotulokset ovatkin merkittävästi parantuneet viime vuosikymmenten aikana syövän varhaisemman toteamisen ja tehokkaiden hoitojen myötä.  

Rintasyöpä liittyy läheisesti nimenomaan naiseuteen. Naiseus on herkkä ja haavoittuva alue, ja monet naiset kärsivätkin elämän aikana syntyneistä syvistä haavoista. Sairaus haavoittaa naista paitsi fyysisesti usein myös henkisesti, ja joskus noista henkisistä haavoista toipuminen voi kestää kauemmin kuin fyysinen paraneminen. Toipumiseen tarvitaan paitsi aikaa, myös hyviä hetkiä muiden ihmisten kanssa, hyväksyvää läsnäoloa ja parantavaa katsetta. Ylipäätään katseen merkitys minäkuvan muodostumiselle on suuri; sillä miten meitä katsotaan ja miten itse katsomme itseämme on merkittävä vaikutus omaan minäkuvaamme. Onko tuo katse hyväksyvä ja arvostava, vai tuomitseva ja mitätöivä? Suurten leikkausten ja arpien jälkeen nainen voi tuntea itsensä epäkelvoksi olennoksi, jota kukaan ei voi enää rakastaa tai haluta. Itse en ajattele niin. Kun nainen hyväksyy itsensä ja muuttuneen kehonsa, ja rakastaa itseään myös toinen voi rakastaa häntä sellaisena kuin hän on.

Monet muutkin asiat voivat haavoittaa naiseutta, mutta haavoista voi myös eheytyä niin että nainen voi kokea olevansa arvokas ja ainutlaatuinen persoona, voimakas ja herkkä yhtä aikaa. Naisena olemiseen liittyy monenlaisia paineita ja vaatimuksia, mutta tärkeintä on tulla omaksi itsekseen ja löytää oma tapansa elää. Vaikka naiseuteen on liittynyt kautta aikojen erilaisia ihanteita, roolimalleja ja ulkonäköpaineita, ei ole olemassa yhtä oikeaa naisena olemisen mallia. Naisen kehoa on arvioitu ja arvosteltu eri aikakausina erilaisten mittapuiden mukaan, ihanteet ovat muuttuneet monta kertaa vuosisatojen saatossa. Meidän ei tarvitse olla vallitsevan kauneusihanteen mukaan muokattuja klooneja tai baby dolleja, vaan ainutlaatuisia naisia, joilla jokaisella on oma ainutlaatuinen kehonsa ja elämän tapahtumien myötä syntynyt persoonallisuus. On lukemattomia tapoja olla nainen, ilmentää naiseutta ja toteuttaa itseään tässä maailmassa. Naiseus merkitseekin eri naisille erilaisia asioita. Tärkeintä on että nainen tuntee olevansa sinut itsensä kanssa, oman kehonsa ja mielensä kanssa niin että hän uskaltaa olla itsensä ikäinen, näköinen ja kokoinen. Naiseuden moninaiset kasvot ja ilmentämismuodot ovatkin rikkaus, josta saavat nauttia naisen itsensä lisäksi myös muut. Minulle naiseus onkin todella hieno asia, voimavara ja ilon lähde. On ihanaa olla nainen!