Marraskuun ensimmäinen päivä. Tänään vietetään Pyhäinpäivää, eilen juhlittiin Halloween-juhlaa; molemmat juontavat juurensa sadonkorjuun juhlasta, muinaisesta kekristä. Itse pyhitän tämän päivän itselleni; en kuolleille, vaan eläville. Vietän rauhallista pyhäpäivää aivan itsekseni, ja se on varsin mukavaa. On hyvä välillä pysähtyä kuuntelemaan itseään ja omaa sisintään. Vaikka jo huomenna minulla on työhön liittyvä tilaisuus jo klo 9. – aikaisin sunnuntaiaamuna. Onhan se toki vähän erikoinen aika tehdä töitä, mutta yrittäjänä en ole muutenkaan tottunut säännöllisiin työaikoihin. Voin pitää vapaata keskellä viikkoa, jos siihen on tilaisuus, ja toisaalta tehdä töitä viikonloppuna. Mutta nyt on hyvä hetki istua hetkeksi alas, tuijottaa ulos ikkunasta ja ihastella kaunista maisemaa, jonka viime yön pakkanen on kietonut hopeiseen kimaltelevaan harsoon. Ja hengittää syvään…
Kolmen ja puolen kuukauden kiertue on edennyt jo yli puolen välin; kiertue päättyy joulukuun alkupuolella, siis reilun kuukauden päästä. Vielä on edessä muutamia reissuja ja konsertteja. Meillä onkin ollut aivan ihana kiertue; paljon erilaisia tilaisuuksia, mutta kaikki ne ovat olleet innostavia ja koskettavia. Yleisön palaute on ollut todella kannustavaa, mikä lämmittää omaa mieltä. Moni on tullut esityksen jälkeen paitsi kiittämään myös suoraan sanomaan että teidän pitää jatkaa tätä. Ja niinhän me toki teemme! Ensi vuoden esityskalenteria ollaankin jo suunnittelemassa…
Kaamos on alkamassa, ja monia tämä aika ahdistaa. Niin minuakin nuorempana huoletti, miten ihmeessä sitä selviää marraskuusta, mutta ei enää nykyään. Siinä se menee niin kuin muutkin kuukaudet, päivä kerrallaan. Pimeää on, mutta onneksi valot on keksitty! Ja kynttilät, niitä on niin mukava poltella samoin kuin lämmitellä takkaa.
Aurinko on pian jo laskemassa, vaikka kello on vasta puoli neljä, mutta talviaikaan siirtyminen viikko sitten nopeutti pimeän tuloa. Menen ulos kuistille ja hengitän syvään kirpeää ilmaa; tunnen kuinka se tekee hyvää niin sielulle kuin ruumiille. Tuijotan laskevaa aurinko suoraan silmiin…
Poltettu oranssi
Kaamoksen keskellä
hehkuva kultainen kehrä
häikäisee yhä
kun katson sitä suoraan silmiin.
Imen itseeni tulen voiman.
Valtava tulipallo
taivaan ja maan rajalla
säihkyy ja säkenöi,
sinkoaa kipinänsä kauas maahan saakka
ja sytyttää metsän palamaan.
Hehkuvankeltainen ja poltettu oranssi
ruskean maan päällä
on ihmeellinen näky.
Hautaan vajoamaisillaan
juuri ennen kuolemaansa
se lähettää viimeiset säteensä
maan päälle.
Säkenöi kaikkein kauneimmin.
- Teija Anneli, Kasvusilmuja (2011)
