Hetkinen, onko joulu jo ensi viikolla? Ja viikonpäästä alkaa päivä jälleen pitenemään! Tänä syksynä onkin ollut harmaata eikä aurinkoa ole näkynyt viikkokausiin, en edes muista milloin viimeksi olen nähnyt sen taivaalla? Sen sijaan se on kyllä paistanut muuten, viimeksi viime lauantaina se porotti meillä täydeltä terältä kun vietimme ystävien kanssa pikkujoulua laulaen, soittaen ja runoillen- kuka mitäkin esittäen. On aivan ihanaa kun voi kokea ja jakaa ihania asioita itselle tärkeiden ja rakkaiden ihmisten kanssa!
Monet valittavat lumen vähyyttä - tai tarkemmin ottaen olemattomuutta. Tänne Oulun korkeudelle on aivan turhaa edes odottaa valkeaa joulua, viime vuonnakin satoi vettä ja oli liukasta. Itse olen jo luopunut toiveesta saada valkea joulu, siksi olenkin vaihtanut haaveeni valkoisesta untuvapeitteestä vihreään nurmikkoon. Viime viikolla olikin aika hassua, kun takapiha oli ihan vihreä ja etupiha ohuen läpikuultavan valkoisen harson peitteessä. Meillä siis vietetään näillä näkyminen valko-vihreä joulu, ellei tapahdu ihmeitä ja yht’äkkiä tule pakkasta ja kunnolla lunta. Olipa sää millainen tahansa, olen päättänyt nauttia jokaisesta aamusta kun saan herätä ja nauttia kahvini kaikessa rauhassa.
Viime viikolla julkaistiin mielenkiintoinen tutkimus suomalaisten hyvinvoinnista. Se murtaa joitakin myyttejä aiheesta. ( ks. THL:n tutkimusraportti www.terveydestamme.fi ). Sen mukaan Suomen onnellisimmat ihmiset asuvat harvaan asutulla maaseudulla, vaikka heillä onkin muita enemmän fyysisiä sairauksia ja terveysongelmia. Sen sijaan kaupunkien keskustoissa asuu enemmän ihmisiä jotka kokevat psyykkistä kuormittuneisuutta, ovat masentuneita tai onnettomia. Erikoisinta lienee se että harvaan asutulla maaseudulla ihmiset ovat tyytyväisempiä omiin ihmissuhteisiinsa kuin kaupunkien keskustoissa asuvat. Vaikka kaupungeissa asuukin paljon enemmän ihmisiä ja siellä voi tavata enemmän muita, silti siellä asuvat eivät olekaan tyytyväisiä ihmissuhteisiinsa. Päinvastoin kaupunkien keskustoissa monenlaiset ongelmat näyttävät kärjistyvän.
Harvaan asutulla maaseudulla ihmiset eivät siis ole rikkaimpia eivätkä kaikkein terveimpiä, silti he ovat tyytyväisiä elämäänsä. Siinäpä sitä on oppimista; onnellisuus ja tyytyväisyys eivät olekaan kiinni mammonasta, ei muista ihmisistä, ei edes terveydentilasta tai julkisten palvelujen määrästä, vaan jostain aivan muusta: se on kiinni omasta mielentilasta. Onnellisuus on ennen kaikkea asenne, asenne elämää kohtaan. Länsimaista ihmistä vaivaava onnellisuusfiksaatio voikin aiheuttaa enemmän onnettomuutta kuin tuottaa onnellisuutta. Pakonomainen onnen metsästäminen ei tuotakaan onnellisuutta, päinvastoin liika keskittyminen omaan onnellisuuteen tekee elämästä onnettoman ja saattaa vahingoittaa myös ihmissuhteita. Sen sijaan kun tekee itselle mieluisia ja merkityksellisiä asioita, ja pyrkii samalla tekemään hyvää myös muille ihmisille, onnellisuus syntyy sivutuotteena. Onnellisuus ei siis olekaan päämäärä, vaan tie jota pitkin voimme kulkea.
Voisiko siis olla niin että maaseudulla asuvat ihmiset ovat oivaltaneet muinaisen filosofi Demokritoksen ajatuksen: - Onnellinen on se joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.
