Niin se joulu on taas vietetty, kinkut ja kalkkunat syöty, laulut laulettu ja rahat tuhlattu. Tai toivottavasti ei sentään kaikkia pennosia, ettei uutta vuotta tarvitse aloittaa nälkäkuurilla. Pieni paasto voisi toki tehdä hyvää itse kullekin herkuttelun jälkeen. Onneksi joulu ei ole kuin kerran vuodessa, mitä siitä tulisi jos söisimme kinkkua, rosollia ja joulutorttuja joka päivä! Eihän sitä kestäisi kenenkään sydän eivätkä jalatkaan jaksaisi enää kantaa sitä taakkaa mikä kertyisi vyötärölle. No se siitä, ei ollut tarkoitus kirjoittaa tästä kestoaiheesta; joulunjälkeen kuntosalit ja erilaiset kuntopiirit täyttyvät vähäksi aikaa, samoin laihdutuskuurit saavat uusia ja vanhoja, alkuun hyvinkin innokkaita kokeilijoita. Terveys on toki tärkeä asia, mutta ehkä sitä ei saavuteta millään pikakuurilla tai ihmerohdolla, vaan se muodostuu monista pienistä osatekijöistä. Ja kuten edellisessä blogissani kirjoitin, täydellinen terveys ei suinkaan ole onnellisuuden tae.

Ihailtavaa tänä syksynä on ollut tuo Lupa välittää- kamppanja: Niin sinulla kuin minulla on lupa välittää aidosti paitsi itsestään myös lähimmäisistään. Uusi vuosi sen sijaan on enemmän tai vähemmän höttöisten lupausten kulta-aikaa.  Kuka lupaa mitäkin ja kenelle: kuka lupaa aloittaa taas kerran sen ihmeitä tekevän laihdutuskuurin, kuka lupaa viettää tipattoman tammikuun; kuka lupaa lopettaa alkoholin käytön kokonaan; kuka lupaa aloittaa terveen elämän ja säännöllisen kuntoilun; kuka lupaa viettää enemmän aikaa perheen kanssa; kuka lupaa aloittaa säästämisen; kuka lupaa tehdä jatkossa enemmän ekologisia valintoja jne. Valitettavasti erään arvion mukaan vain 10 % annetuista uudenvuoden lupauksista pidetään; se on hävyttömän vähän. Ovatko uuden vuoden lupaukset siis pelkkää itse petosta? Tärkein uuden vuoden lupaus mielestäni onkin olla rehellinen itselleen, ja kunnioittaa aina myös lähimmäistään.

Nyt kun vuosi on vaihtumassa, on aika katsoa paitsi eteenpäin ensi vuoden suunnitelmiin, myös ynnätä yhteen tämän vuoden tapahtumia. Itselläni on ollut hyvin tapahtumarikas ja vauhdikaskin vuosi: menoa ja meininkiä on ollut riittämiin, töitä ja erilaisia tapahtumia on ollut kiitettävän paljon ja runokeikkoja on ollut kymmeniä eri puolilla Suomea. En voi olla kuin tyytyväinen siihen, että suunnitelmat ja haaveet ovat toteutuneet mitä suurimmassa määrin. Nyt täytyy tarkentaa; sana ’tyytyväinen’ on aivan liian laimea: olen hyvin kiitollinen siitä että minulla on ollut mahdollisuus toteuttaa monta unelmaani tänä vuonna. En voi olla kuin onnellinen siitä että saan tehdä työkseni sitä mitä haluan ja vielä harrastaa sitä mitä rakastan. Se ei todellakaan ole minulle mikään itsestäänselvyys, vaan olen kulkenut pitkän tien tähän pisteeseen. Olen oppinut myös sen, että kaikki ei tapahdu juuri silloin kun minä haluan, eikä elämä aina mene suunnitelmien mukaan, vaan matkan varrella tulee vastaan monenlaista; välillä ikäviä, välillä iloisia yllätyksiä.

Raskaita vuosia ja vaikeita aikoja on meillä kaikilla, mutta niiden jälkeen sitä osaa arvostaa ja nauttia enemmän hyvistä päivistä ja elämän suurista ja pienemmistäkin siunauksista: Rakkaudesta ja ystävien seurasta, erilaisista ihmisistä ja kohtaamisista, musiikista ja muista luovuuden lahjoista, matkoista lähelle ja kauas, kauniista maisemista, estetiikasta ja elämyksistä, taiteesta ja kulttuurista, lämmöstä ja valosta, pakkasesta ja lumesta, tähtitaivaasta ja auringonlaskuista, kastepisaroista ja syksyn lehdistä, pakkasen huurruttamista koivuista, tuulen voimasta ja meren pauhusta, takkatulen loimusta ja villasukista, hyvästä ruoasta ja kahvihetkistä jne….

Kiitos teille kaikille tästä vuodesta: Toivottavasti ihania asioita tapahtuu meille kaikille myös ensivuonna... 

- Onnenpisaroita elämääsi tulevana armonvuonna 2015!!