Joskus tuntuu, että myötätunto on tämän päivän maailmassa hukkaan joutunut inhimillinen resurssi, vaikka se onkin suoranainen välttämättömyys hyvän elämän lähteenä. Olemmeko unohtaneet myötätunnon merkityksen niin omassa elämässä kuin ylipäätään maailmassa? Ehkä se ei ole niin seksikästä kuin moni muu asia, ja siksi kai siitä niin vähän puhutaan. En taida nyt edes muista mitään ohjelmaa missä tätä aihetta olisi käsitelty? Netti ja some on täynnä vihapuhetta, ja toki sitä riittää muutenkin. Viha yhtenä ihmisen perustunteena on sinänsä täysin luonnollinen asia, mutta vihamielisyys ja suoranainen aggressio sen sijaan ovat ihan eri asioita. Mistä turhautunut vihamielisyys sitten oikein kumpuaa? Omista pettymyksistä ja vaille jäämisen kokemuksista, katkeruudesta vai pelkistä ennakkoluuloista. Onko niin että he, jotka sumeilematta suoltavat suustaan ja koneestaan toisia tarkoituksella loukkaavaa ja uhkaavaa vihapuhetta, eivät itse ole koskaan saaneet myötätuntoa osakseen kamppaillessaan omissa vaikeuksissaan? Toisaalta on lohdullista huomata että suurten katastrofien keskellä ihmisiltä kyllä löytyy auttamisenhalua. Ja tosiasiassa ihmiset auttavat edelleen toisiaan arjen keskellä, vaikka yleinen ilmapiiri onkin kova ja vaativa. Jopa netissä jaetaan tarinoita elävästä elämästä, missä ihmiset ovat auttaneet tuntematonta täysin pyyteettömästi. Myötätunto ei sittenkään ole kokonaan kadonnut maailmasta!

Jokaisella meillä on vaikeita, osalla jopa traumaattisia elämänkokemuksia, mutta silti kaikista ei tule ilkeitä ihmisiä. Ovatko lempeytensä säilyttäneet paitsi itse osanneet käsitellä noita kokemuksia omassa mielessään saaneet osakseen myös aitoa myötätuntoa? Täytyykö ensin tulla itse lohdutetuksi jotta voisi lohduttaa muita? Sama kysymys klassisessa muodossa: täytyykö rakastaa ensin itseään jotta voisi rakastaa aidosti myös muita. Asia ei taida sittenkään olla niin yksinkertainen. Tyypillistä varsinkin auttajalle on se, että hän moni unohtaa itsensä ja laiminlyö omat tarpeensa auttaessaan muita. Nykyään puhutaankin auttajien myötätuntouupumuksesta, mikä on jokaista ammattiauttajaa vaaniva vaara, ellei hän osaa pitää huolta myös itsestään. Moni tuntee myötätuntoa vieraan ihmisen kärsimystä kohtaan, mutta samalla unohtaa oman kärsimyksensä. Ajoittain jokainen joutuu kamppailemaan sen kanssa miten sovittaa yhteen omat ja toisten tarpeet. Voidakseen myös itse hyvin, on erittäin tärkeää pitää huolta myös itsestään, ja harjoittaa myötätuntoa myös itseään kohtaan. Usein tämä vaatii jämäkkyyttä ja selkeää rajojen asettamista. Myötätunto ja lempeys eivät tarkoitakaan kaiken sallivuutta.

Myötätunnon voidaan ajatella olevan ihmisyyden perusta ja inhimillisyyden lähde. Myötätunto on myös syy siihen miksi ja miten ihmiskunta on selvinnyt hengissä ja kehittynyt miljoonien vuosien kuluessa. Myötätunnolla ihminen kykenee kompromisseihin, neuvottelemaan ja sovittelemaan sekä luopumaan omista tarpeistaan muiden ihmisten ja suurempien kokonaisuuksien hyväksi pitkäjänteisesti. Myötätunto on myös sosiaalisten taitojen ydin. Käytännössä myötätunto tarkoittaa sitä että ihminen tunnistaa toisen kärsimyksen, ja osaa asettua hänen asemaansa. Silloin hän voi syvällisesti ymmärtää toisen kokemusta ja haluaa tehdä jotain toisen kärsimyksen lieventämiseksi. Myötäelämisen kyvyllä ihminen voi samastua toisen tilanteeseen ja ymmärtää toista ilman että hänen tarvitsee itse kokea samaa. Myötätunto onkin elämänasenne, joka ei rajaudu mihinkään, vaan koskee itseä ja toisia yhtä aikaa. Se ei myöskään kohdistu pelkästään ihmisiin, vaan koskee kaikki eläviä olentoja, luontoa ja maailmaa. Joten harjoittakaamme myötätuntoa yhtä hyvin tuttua  kuin vierasta kohtaan omaa itseämme unohtamatta.

Murhelma%202.jpg