Meillä jokaisella on oma ainutlaatuinen minuus ja persoonallisuus, joka muodostuu elämänmatkan varrella. Syntymässä jokainen saa tietyn geenipaketin, joka ilmenee eri tavoin elämässä. Lapsen syntyessä kukaan ei voi tietää millainen ihminen hänestä lopulta tulee. Persoonallisuus muotoutuu vuosien saatossa erilaisten elämäntapahtumien myötävaikutuksella. Mutta ihminen ei silti ole pelkästään ympäristön muovaama tuote, vaan hän voi myös itse omilla valinnoillaan vaikuttaa omaan kehitykseen. Mitä ajattelet itsestäsi, sellainen sinusta lopulta tulee. Varhaislapsuudessa muilla ihmisillä on tietenkin hyvin suuri vaikutus siihen mitä lapsi ajattelee itsestään. Usein vasta aikuisena ihminen alkaa tutkia itseään ja uskaltaa asettaa lapsuuden kuvitelmat kyseenalaiseksi.

Jokaisella meistä on myös ehdoton oikeus tulla omaksi itseksemme. Vaikka tämän pitäisi olla itsestään selvää, silti se ei ole sitä. Joskus käykin niin että kun ihminen löytää itsensä ja uskaltaa entistä aidommin ilmaista sitä mitä hän tuntee sisällään se herättää suurta vastustusta läheisissä. On valitettavan yleistä että toiset yrittävät vastustaa sitä muutosta mikä ihmisessä tapahtuu. He voivat pilkata, mollata, syyllistää ja tehdä kaikenlaista ikävää yrittäessään nujertaa toisen saadakseen hänet palaamaan ruotuun. He voivat jopa sanoa; mitä sinä yrität esittää? Tämä on varsin outoa kun ihminen vihdoinkin on juuri sitä mitä hän on aina halunnut olla. Ennen sisäistä murrosta, hän itse oli vielä liian arka ja epävarma voidakseen olla vapaasti sitä mitä on. Paradoksaalista on sekin että aikaisemmin kun hän piilotti oman itsensä monien roolien ja kuorten taakse, muut olivat ihan tyytyväisiä, mutta hänellä itsellään oli paha olo.

Joskus ulkoinen elämäntapahtuma voi sysätä yllättäen liikkeelle voimakkaan prosessin, joskus ihminen kärsii vuosia ahdistuksesta ja epämääräisestä pahasta olosta kunnes lopulta hakeutuu terapiaan. Kun ihminen alkaa paremmin ymmärtää itseään ja oivaltaa asioiden syvempiä merkityksiä siitä väistämättä seuraa muutos. Kun itse alkaa muuttua, toinen ei aina kestä sitä. Koko suhde tietysti muuttuu kun toinen ei ole enää samanlainen eikä toimi enää samalla tavalla kuin ennen. Usein voimakkaan prosessin seurauksena onkin suhteen päättyminen eroon. Joskus myös lapset, jopa aikuiset lapset saattavat vastustaa kaikin keinoin vanhemman muuttumista. Heidän on vaikea hyväksyä sitä että isä tai äiti ei olekaan enää samanlainen kuin silloin kuin he olivat vielä lapsia. Tämä on hyvin lapsenomaista takertumista menneisyyden illusoriseen vanhempaan, joka lapsen mielessä on olemassa vain häntä varten. Aivan kuin vanhemmalla ei saisi eikä voisi olla omaa elämää. Lapselliset reaktiot eivät ole kiinni iästä, vaan siitä miten kypsä ihminen on henkisesti. Jotkut ymmärtävät syvällisiä asioita jo hyvin nuorina, toiset eivät opi niitä koskaan. Samaten toiset meistä löytävät itsensä jo nuorena, toiset vasta paljon myöhemmin.

Voimakas sisäinen muutos johtaa usein myös ulkoiseen elämänmuutokseen. Samalla myös ihmiset rinnalla saattavat vaihtua. Ei ainoastaan parisuhde, vaan myös ystävyyssuhteet muuttuvat. Useimmiten käy myös niin että ihminen lopulta löytää ympärilleen juuri sellaisia ihmisiä, joita hän tarvitsee. Heidän seurassa hän voi olla vapaasti oma itsensä toisten hyväksyessä hänet sellaisena kuin hän on. Vihdoinkin hän on vapaa olemaan oma itsensä. Ja vihdoinkin hän voi toteuttaa itseään ja elää omannäköistä elämää. Siihen meillä jokaisella on kiistämätön oikeus.