Nyt elo-syyskuussa minulla on ollut useampi tuleen liittyvä esitys eri puolilla Pohjois-Suomea. Viime sunnuntaina meillä oli Hymni tulelle- esitys Aavasaksan paviljongissa. Se oli omalta osaltani aika hurja ja vimmainen esitys- itse menin esityksessä niin syvälle, että siitä toipuminen kesti jonkin aikaa. Minulla on muutenkin tapana heittäytyä täysillä runojen tulkintaan, mutta nyt menin erityisen syvälle. Minulle lausuminen on paitsi henkinen myös hyvin kehollinen prosessi, jolloin koko keho toimii instrumenttina. En voi lausua runoja pelkällä suullani, vaan tunnen sen koko kehossa, päästä varpaisiin- tai ehkä toisinpäin, lausuminen tuntuu jaloissa saakka. Vaikka esiintyvä taiteilija käyttääkin koko elämänkokemustaan ja tunneskaalaa omassa tulkinnassaan, aina se ei onnistu samalla tavalla. Mietin jälkeenpäin miksi tuo esiintyminen tuntui vielä pitkään minussa niin voimakkaasti- uskon että kosketin jotain kollektiivista tasoa, ehkä yhteistä alitajuntaa, mitä on vaikea sanoittaa. Se mitä tunsin ja koin, ei ollut pelkästään omaa tunnemateriaalia, vaan jotain muuta- yleisön sanatonta tunnevastetta. Kyyneleet valuivat useamman kuulijan kasvoilla, joten esitys kosketti ilmeisesti heitäkin hyvin syvältä. Vaikka yleisöä ei tällä kertaa ollut kovin paljon, tunnelma oli sitäkin tiiviimpi. Ehkä sekin loi intiimin ilmapiirin ja mahdollisti voimakkaiden tunteiden esiintulon.
Tämän syksyn yksi teema onkin ollut juuri tuli. Miten ihmisenkin täytyy tässä elämässä mennä ainakin kerran, ellei useammankin kerran, tulen läpi. Kai sitä kasvaa ja vahvistuu nimenomaan vastoinkäymisten kautta, ja niinhän sitä sanotaan että kaikki mikä ei tapa vahvistaa. Toisille se ei vain ole yhtä helppoa, kaikilla ei ole sitä voimaa eikä rohkeutta mitä tarvitaan vaikeuksista selviämiseen, vaan osa murtuu paineiden keskellä. Ja juuri he tarvitsevat meidän toisten tukea ja rohkaisua.
Oulun Taiteiden yössä minulla oli Tulikärpäsiä- performanssi kolmen tanssijan kanssa, joista yksi on pyörätuolitanssija. Tämäkin esitys sai paljon kiitosta, ja haluamme työstää sitä ryhmän kanssa eteenpäin. Kirjoitin tekstin, jossa yritin ilmaista sitä miten jokainen meistä voi löytää omat siipensä, jos voittaa sisäiset esteensä. Kuinka usein sitä sortuu valittamaan pienistä asioista, kun toisilla on paljon suuremmat haasteet elämässään ja jokapäiväisessä selviytymisessään. Suurimmat esteet ovatkin yleensä ihmisen sisäisiä, ei ulkoisia. Ulkoiset asiat ovat yleensä ratkaistavissa ja järjestettävissä, mutta sisäiset ristiriidat vaativat paljon enemmän työstämistä. Moni asia on kuitenkin mahdollista kun uskaltaa tarttua asiaan ja hakea tarvitsemaansa apua. Tietenkin meillä jokaisella on elämässämme tietyt reunaehdot, - mutta paljon on silti mahdollista, jos vain uskaltaa tehdä sen mitä haluaa. Toivon siksi sinullekin voimia ja rohkeutta oman elämäsi haasteisiin!
Molempia esityksiä; Hymni tulelle ja Tulikärpäsiä voi myös tilata.
