Pitää kirjoittaa vielä yksi blogi tästä aiheesta. Viime viikko meni intensiivikurssilla, päivät olivat paitsi pitkiä myös sananmukaisesti hyvin intensiivisiä. Silloin ei muun maailman olemassaoloa juuri muistakaan. Kurssipaikka sijaitsi Saimaan rannalla, itse asiassa uin viime viikolla elämäni ensimmäistä kertaa Saimaassa. Tai oikeastaan kelluin, se kun on niin ihanaa, kun voi vain levätä veden varassa, täydellisen rentona luottaen siihen että vesi kantaa. Samanlainen luottamus meillä pitäisi olla myös elämään, että se kantaa meitä tapahtui mitä tahansa. Välillä aallot kuohuvat, vesi roiskuu, saattaapa sitä vaipua vähäksi aikaa pinnan alle, mutta sieltä sitä taas noustaan. Viimeisenä iltana Anttolassa sielläkin riehui myrsky, joka katkaisi sähköt ja aiheutti myös paljon muuta tuhoa eri puolilla Suomea. Sinänsä jännä sattuma, että kun oikein nautin rannalla tuulesta ja myrskyn voimasta, sekä vihmovasta sateesta en arvannutkaan että saisin nauttia sen seurauksista vielä vuorokauden kuluttua kotimatkallani. Kotimatka nimittäin oli seikkailu sinänsä, kun Savon radalle oli kaatunut puita mikä tarkoitti sitä että junavuoroja oli peruttu ja lähdöt olivat myöhässä, mistä taas seurasi se että myöhästyin seuraavasta jatkoyhteydestä. Lopulta päädyin Kajaanin rautatieasemalle, mistä olikin sitten yksityiskuljetus kotiin…

Pakko kertoa myös, että söin elämäni parhaan ahvenaterian viime viikon työmatkalla. Anttolanhovi panostaa täysillä lähiruokaan, ja käyttää niitä aineksia joita kuhunkin vuodenaikaan on saatavilla. Tuo täydellinen ateria tarjoiltiin Villeroy& Bochin lautaselta, Wave-sarjaa ( pieni miinus, kun ei ollut kotimaista Arabiaa tai Pentikkiä). Se oli kuin jatkoa Atlantin aalloille. Nautin tuon täydellisen aterian ihan itsekseni, niin että saatoin täysin uppoutua tuohon ihmeelliseen makunautintoon. Tunnelma oli miltei harras. Ahvenfileet olivat juuri sopivan kypsiä, rapeaksi paistettuja. Lisäkkeenä oli uusia perunoita, pienenpieniä porkkanoita ja lantunnaatteja, jotka tarjoiltiin kantarellikastikkeen kera. Kaiken kruunasivat kauniit ohuet rapeaksi paistetut perunarenkaat, jotka olivat kuin hiuskiehkuroita. Pöydällä oli osittain luonnonkukista tehty aistikas ja herkkä asetelma; ruiskaunokkia, kehäkukkia, mustikanvarpuja ja jotain valkoista harsokukkaa. Jälkiruoaksi sain kahvia ja jäätelöä kotimaisten marjojen kera, mansikoita, vadelmia ja mustikoita, koristeena sitruunamelissaa. Kahvikuppi oli samaa Wave-sarjaa (tarkistin leimat, tietääkseni onko kyseessä aito Villeroy & Boch). Minuun tuo ateria teki niin suuren vaikutuksen, etten tyytynyt vain välittämään kiitoksia kokille, vaan halusin seuraavana päivänä nähdä elävänä sen ihmisen joka tuon uskomattoman makunautinnon oli loihtinut. Menin siis kurkistelemaan keittiön ovelle josko se onnistuisi. Ja lopulta sain nähdä tuon nuorehkon miehen, joka näytti nauttivan työstään. Parhaan tuloksenhan me teemme siinä mistä eniten pidämme, ja mitä rakastamme. Uskon hänen olevan juuri omalla alallaan. Sanoin hänelle kirjoittavani vielä blogin tästä, mihin hän totesi että kirjoita vaan. Joten tässä minä nyt teen työtä käskettyä…

En ole mikään ruokabloggari, mutta kerron tämän en vain siksi että lupasin, vaan ennen kaikkea siksi että monen viikon ulkomaan reissun jälkeen sitä näkee selkeämmin sen mitä kaikkea ihanaa meillä on omassa maassamme. Ja myös osaa arvostaa suomalaisen luonnon rikkautta ja moninaisuutta. Paitsi vuodenaikojen vaihtelua, myös kaikkia luonnon antimia. Niin kuin kaikki marjat, sienet ja juurekset, lihat ja kalat. Ja kotimaiset vilja- ja maitotuotteet… onhan niitä vaikka mitä kun osaa katsoa. Ja koskaan ennen ei Helsinki-Vantaan lentokentän ympäristö ole näyttänyt niin vehreältä kuin lentokoneen laskeutuessa tämän kesän lomamatkalta palatessamme. Puhumattakaan junan ikkunan ohi vilisevistä pelloista ja metsistä- tai juuri nyt olohuoneen ikkunasta avautuvasta maisemasta… Niin kai se on, että yksi matkustamisen tarkoituksista on myös kotiinpaluu. Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla…

Ps. Vihdoinkin kotona! Muhoksella 15.8. klo 19.00, Koivu ja Tähti- kulttuurikeskuksessa.