Viimeisinä vuosikymmeninä perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta on tutkittu psykologian piirissä paljon. Varsinkin varhaista vuorovaikutusta koskeva tutkimus on antanut lisävalaistusta kiintymyssuhteiden muodostumiseen ja merkitykseen ihmisen elämässä. Ensimmäisten elinvuosiensa aikana lapselle muodostuu kiintymyssuhde häntä hoitaviin aikuisiin, eli yleensä vanhempiinsa. Kiintymyssuhde muodostuu nimenomaan vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa, ja vanhemman tapa olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa vaikuttaa siihen millaiseksi tuo kiintymyssuhde lopulta muodostuu. Kiintymyssuhde molempiin vanhempiin voi myös olla erilainen. Myös lapsen ominaisuudet ja temperamentti vaikuttavat omalta osaltaan lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen ja siten myös kiintymyssuhteen laatuun. Kiintymyssuhteen laatu on suhteellisen pysyvä, mutta samalla ihmisellä voi olla useita erilaisia kiintymyssuhteita eri ihmisten kanssa. Lapsuudessa omaksutulla kiintymyssuhdemallilla on hyvin kauaskantoisia vaikutuksia ihmisen koko elämään.

John Bowlby loi aikoinaan teorian, jonka mukaan herkästi virittyneiden ja lapsen tarpeisiin reagoivien äitien lapsille muodostui turvallinen kiintymyssuhde, ja lapsista kasvoi myöhemmin myös tasapainoisia aikuisia. Sen sijaan haastavissa olosuhteissa eläneille lapsille muodostui turvaton kiintymyssuhde, jonka vuoksi heistä kasvoi usein aikuisia, jotka herkemmin altistuivat uusille haastaville elämäntilanteille ja jotka omalla toiminnallaan vanhempana siirsivät saman taipumuksen omille lapsilleen. Tasapainoisessa perheessä vanhemmat ovat emotionaalisesti läheisiä, mutta samaan aikaan itsenäisiä. Tunnekokemusten käsittely on avointa ja rakentavaa. Etäisissä perheissä läheisyyttä vierastetaan eikä tunteita jaeta. Lapsi joutuu vetäytymään ja hänen emotionaalinen kehityksensä voi vaarantua. Ristiriitaisissa ja kriisiytyneissä perheissä vanhempien suhde lapsiin on ristiriitainen ja vaikeaselkoinen. Vanhempien tunteiden ilmaisu voi olla liioitellun voimakasta, mikä rasittaa lasta. Yhteenkietoutuneissa perheissä vanhemmat voivat olla liian huolehtivaisia ja niissä voi esiintyä liittoumia perheenjäsenten kesken. Tällöin yksilöillä ei ole omaa tilaa eivätkä he pääse itsenäistymään.

Turvallinen kiintymyssuhdemalli kehittyy vauvalle, joka on saanut hyvää hoivaa ja jolla on ollut herkkävaistoinen vanhempi. Tällainen vauva on oppinut luottamaan siihen, että hänen tarpeisiinsa vastataan ja hänen tunteitaan kuunnellaan ja ymmärretään. Aikuisena turvallisesti kiintynyt ihminen pystyy luottamaan toisiin ihmisiin ja ilmaisemaan rohkeasti tunteitaan ilman, että pelkää tulevansa hylätyksi. Turvallisesti kiintyneestä ihmisestä tulee aikanaan myös sensitiivinen vanhempi, joka ymmärtää vauvaansa ja joka pystyy toimimaan vauvan parhaaksi. Turvallisen kiintymyssuhteen omaava vanhempi pystyy sietämään oman lapsensa tarvitsevuutta ja avuttomuutta. Hän ymmärtää, että lapsi ei ole oman minän jatke, vaan erillinen ihminen, jolla on oma mieli ja omat tarpeet ja toiveet.

Välttelevä kiintymyssuhde muodostuu yleensä tunneilmaisultaan köyhässä perheessä. Suomalaisessa kulttuurissa välttelevä kiintymyssuhde on ollut perinteisesti yleisin. Joskus vanhempien reagoimattomuus tunteisiin johtuu masennuksesta. Vanhemmalla ei ole kykyä eikä voimia ottaa vastaan lapsen negatiivisia tunteita. Vähitellen lapsi oppii tukahduttamaan tunteensa. Lapsi vetäytyy, eikä jaa ajatuksiaan vanhempiensa kanssa. Sen sijaan hän pyrkii hakemaan hyväksyntää suorituksilla ja toimimalla oikein. Välttelevästi kiintyneestä lapsesta kasvaa usein itselleen ankara ihminen, jonka on vanhempana vaikea tunnistaa oman lapsensa tunteita.

Ristiriitainen ja turvaton kiintymyssuhde muodostuu perheessä, jossa on vallinnut epäjohdonmukainen tunneilmapiiri. Vanhemman käyttäytyminen on ollut ristiriitaista ja arvaamatonta, jolloin lapsi ei koskaan voi olla varma siitä miten vanhempi reagoi ja mitä tapahtuu. Tällöin lapsi oppii olemaan jatkuvasti varuillaan ja jännittämään vanhempiensa tunnetiloja. Hän yrittää käyttäytyä joko niin, ettei herätä aikuisen suuttumusta tai toisaalta hän saattaa liioitella omia tunteitaan, jotta saisi aikuisen huomion. Aikuisena ristiriitaisesti kiintynyt ihminen uupuu ja ahdistuu herkästi. Hän tutkailee jatkuvasti muiden tunnetiloja. Ristiriitaisesti kiintynyt pyrkii välttelemään konflikteja eikä uskalla näyttää omia tunteitaan. Vanhempana hän itse on usein epäjohdonmukainen: toisinaan menettää herkästi malttinsa, toisinaan antaa liikaakin periksi lapselle. Kaoottinen ja jäsentymätön kiintymyssuhde kehittyy ihmiselle, joka on lapsuudessaan tullut kaltoinkohdelluksi. Vanhemmat ovat olleet epäluotettavia ja jopa vaarallisia lapselle. Usein perheessä on alkoholiongelmia tai väkivaltaa.

Eräässä tutkimuksessa todettiin, että äideistä lähes 70 % ja isistä vajaa puolet on autonomisia, omaa lapsuuttaan realistisesti arvioivia ja lapsuudesta avoimesti puhuvia kasvattajia. Äideistä noin viidennes ja isistä noin puolet piti etäisyyttä omiin vaikeisiin lapsuuden kokemuksiinsa, vähättelivät niiden merkitystä ja kertoivat omasta lapsuudestaan ristiriitaisesti. Pieni osa äideistä ja isistä oli vielä vahvasti sidoksissa omiin kasvattajiinsa, heillä oli paljon selvittämättömiä ristiriitoja ja oman lapsuuden muistelu oli hämmentävää, sillä siihen liittyi paljon vahvoja tunteita. Vanhemman suhde omaan lapsuuteen näyttääkin vaikuttavan siihen, millainen kiintymyssuhde tämän lapsille kehittyi. Autonomisille vanhemmille syntyi useammin turvallinen kiintymyssuhde lapsensa kanssa kuin ei- autonomisilla vanhemmilla.

Tutkijoiden mukaan Suomessa esiintyy lasten ja vanhempien välillä eniten vältteleviä kiintymyssuhteita. Vaikka kiintymystyylien on todettu olevan suhteellisen pysyviä, voivat ne myös muuttua. Vanhempien omat elämänpolut, persoonallisuuden piirteet ja tehdyt valinnat vaikuttavat lopulta hyvin paljon siihen, millaiseksi kiintymyssuhde omiin lapsiin muodostuu. Ja lapsuuden kiintymyssuhteet puolestaan ohjaavat sitä miten meillä on tapana olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa ja antavat mallin ihmissuhteillemme myös aikuisina. Toivottavasti kulttuurimme muuttuu vähitellen tunneilmapiiriltään turvalliseksi, lämpimäksi ja avoimeksi niin että kaikilla olisi mahdollisuus nauttia läheisimmistä ihmissuhteista lapsuudesta hamaan vanhuuteen saakka!