Otsikossa pitaisi olla a:n paalla ne pilkut, mutta voit itse taydentaa ne kun luet tata blogia. Kuudenhengen poytaseurueessamme muut ovat amerikkalaisia ja eilen virisi mielenkiintoinen keskustelu aiheesta. White caps on englannin kielinen ilmaisu vaahtopaille. Valkoisia lippalakkeja onkin nakynyt parin viime paivan aikana runsaasti, valilla oli jo melkoinen aallokko ja laiva keinui jalkojemme alla varsin tuntuvasti. Suuri meri herattaa myos suurta kunnioitusta, taalla todellakin on vain pieni lastu lainehilla, mika on itse asiassa terveellinen tunne. Atlantin vesi on yllattavan kirkasta ja puhdasta, turkoosiin vivahtavaa. Vain meduusat tanssivat aalloilla laivan  auratessa merta. Ilma on niin suolaista etta se tiivistyy pisaroiksi kansirakenteisiin ja tuolien pintaan.

Olemme saaneet viikon aikana uusia ystavia, joihin haluamme pitaa yhteytta viela matkan jalkeen. Viikon aikana laivalla onkin muodostunut omanlainen yhteiso, joita kaikkia ilmeisesti yhdistaa sama vapauden kaipuu. Ihmisia on joka puolelta maailmaa, eniten taalla on amerikkailaisia, englantilaisia ja saksalaisia. Suomesta meita pitaisin olla taalla viisi henkiloa, mutta emme ole nahneet niita kolmea muuta. Olemmekin saaneet hyvaa englannin kielen harjoitusta niin muiden matkustajien kuin henkilokunnan kanssa. Matkustajia on yli kaksi tuhatta, ja henkilokuntaa reilu tuhat. Perinteisella englantilaisella iltapaivateellakin pyorii ainakin 30 valkoiseen tyylikkaaseen takkiin pukeutunutta tarjoilijaa. Kaikki taalla perustuukin hyvaan palveluun, taalla todellakin tehdaan kaikki mahdollinen vieraiden eteen. 

Eilen esiinnyimme myos gaalaillassa. Olen lukenut ja esiintynyt monenlaisissa paikoissa, mutta en koskaan ennen laivalla keskella valtamerta! Mutta nyt sekin on tullut sitten tehtya. Luin runoja uudesta kokoelmasta, ensin suomeksi ja sitten kaansin ne englanniksi. Ja hyvin naytti uppoavan monisatapaiseen yleisoon.  

Tanaan on viimeinen paiva merella, saavumme aikaisin huomenaamulla New Yorkiin. Viikko merella on mennyt uskomattoman nopeasti, tekematta mitaan sen kummempaa. Tama on ollut todella rentouttavaa ja rauhoittavaa, loikoa kannella lepotuolissa ja tuijottaa vain merta. Voin todella lampimasti suositella tata kaikille stressista ja kiireesta karsiville nykyihmisille. Huomenna onkin varmaan melkoinen shokki siirtya tasta ajattomasta kelluvasta olotilasta suuren metropolin vilinaan ja halinaan. Meita onkin varoiteltu New Yorkin vauhdista, siella kaikki on nopeaa ja tehokasta. Mutta siita kuulette myohemmin lisaa...